Kohta 47 vuotta Mattilassa ollut Risto ei halunnut jäädä eläkkeelle




Tammikuussa vuonna 1971 Mattilaan saapui 16-vuotias nuorukainen nimeltä Risto. Hän sai töitä ja alkoi paiskia hommia ahkerasti. Tuolloin käynnistyi millä tahansa alalla vertailtuna harvinaisen hieno ja pitkä työura, joka vaan jatkuu edelleen.

Ensi tammikuussa Ristolle tulee täyteen uskomattomat 47 työvuotta Mattilassa. Neljäkymmentäseitsemän vuotta. Mittikää nyt! Se on pitkä aika. Tällainen kertoo ennen kaikkea lojaaliudesta, ahkeruudesta, luottamuksesta ja ammattitaidosta. Hän on ylivoimaisesti pisimpään Mattilassa työskennellyt ihminen. Valtava kunnioitus.

Nyt lokakuussa 63 vuotta täyttävä Risto olisi voinut jäädä jo eläkkeelle, mutta se ei miehelle maistunut. Nimittäin Mattilan toimistotiloissa käytiin taannoin hyväntuulinen keskustelu, kun Risto meni käymään toimitusjohtajamme Tero Sivulan puheilla.

”No, meinaatko sä jäädä nyt eläkkeelle?”, kysyi Tero.

”Jos te vielä katselette mua, niin en mä nyt vielä jää”, vastasi Risto.

”Ok. Älä jää. Ole töissä sitten” tokaisi tyytyväinen Tero.

Sen pituinen se. Keskustelu oli lyhyt ja ytimekäs. Asia oli harvinaisen selvä kaikille osapuolille ja suurin voittaja tässä on makkaratehtaamme, sillä näin kokeneen ja tunnollisen työntekijän pitäminen meillä on upea juttu!


HYVÄKUNTOINEN KONKARI


Risto on tuotantopuolen monitoimimies ja tekee töitä siellä, missä tarvitaan apua. Vuosikymmenien saatossa hän on tehnyt Mattilan vanhassa ja tässä uudemmassa tehtaassa lähestulkoon kaikkea mahdollista. Suolannut, verkottanut kinkkuja, leikannut lihaa ja niin edespäin. Jos joku on sairauslomalla, niin Risto menee tarvittaessa tuuraamaan.

”Tunnen olevani hyvin työkykyinen. Jatkan niin pitkään kuin jaksan. Tykkään tästä työstä ja nimenomaan työn tekemisestä. Edelleen tuntuu hyvältä tulla töihin. Sitten, kun ei enää tunnu mukavalta tulla töihin, niin ilmoittelen kyllä”, hymähtää Risto.

Viiden kilometrin päässä makkaratehtaastamme asuvan Riston työpäivät on erilaisia ja aika menee vauhdilla. Vuosikymmenet ovat vaihtuneet, maailma muuttunut ja ihmisiä vierellä on tullut sekä mennyt, mutta yksi asia on ollut vakio - työpäivät lentävät siivillä. Kelloa ei ole paljoa tarvinnut katsella.

Risto kehuu työtovereitaan hyviksi tyypeiksi, joiden kanssa kelpaa arkea painaa eteenpäin. Mattilan makkaroita Risto on maiskutellut niin kauan kuin muistaa ja vielä kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeenkin Mattilan kinkut löytävät edelleen tiensä hänen leipien päälle. Joka päivä.

Eikä mies jää toimettomaksi vapaa-ajallaankaan. Ehei! Kotipihassa hoidetaan puutarhaa vaimon kanssa ja tänäkin vuonna viinimarjapensaista on tehty mehuja, hilloja ja kaikkea muuta mahdollista. Hän auttelee myös sukulaisia arjen erilaisissa askareissa. Sellaisia kivoja vapaa-ajan harrastuksia aktiivisen tekijän makuun. Näiden lisäksi Risto kertoo olevansa kohtalaisen hyvä kalastaja.

”Tyttärenpoika on parempi kalamies, mutta ihan ok olen itsekin”, päättää Risto.

Toimelias ja tunnollinen mies. Se on meidän Risto. Mattilan väki on ylpeä konkaristaan, kiitos!



Seuraava »