Veijo on työpaikalla tuotantopäällikkö ja vapaa-ajalla taiteilija




Se oli 1970-luvun alkupuolta. Mattilan makkaratehdas sijaitsi Ylöjärven Metsäkylässä ja maailma näytti kovin erilaiselta. Tuolloin Mattilaan saapui kesätöihin 15-vuotias pojankloppi nimeltä Veijo. Sama nuorimies oli kesätöissä Mattilassa myös seuraavan kesän.

30 vuotta myöhemmin, 2000-luvun alkupuolella, Mattilaan saapui työhommiin sama Veijo, jolle vuosikymmenet olivat antaneet ammattitaidon, kokemusta ja näkemystä. Tänä päivänä Veijo on 59-vuotias ja hän toimii luotettavana tuotantopäällikkönämme. Piinkova ammattilainen.

”Tuolloin 15-vuotiaana tämä oli ihan eri maailma ja työ oli silloin hyvin erilaista. Tehtiin pitkiä päiviä. Niin kauan tehtiin, kun töitä oli. Farkut jalassa ja t-paita päällä leikkailimme lihoja ruhoista, poltettiin tupakkia ja vähän kiroiltiinkin”, kuvailee Veijo 70-lukua.

Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutunut, kun Veijo on painanut pyyteetöntä meillä Mattilassa jo yli 13 vuotta. Mies on hyvässä kunnossa ja täynnä energiaa. Työ on vaihtelevaa, jonka myötä päivät etenevät nopeasti.


TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ-VEIJO


”Itselleni työn tekeminen on parasta. Sitä pysyy virkeänä ja motivoituneena, kun en tule ikinä suorittamaan mitään määrättyjä rutiineja, vaan päivät ovat vaihtelevia ja mielenkiintoisia.”

Oikeastaan kaikki talon sisällä tapahtuva prosessi kulkee Veijon silmien alla. Mies kehuu työkavereitaan ammatinsa osaavaksi ja sitoutuvaksi väeksi. Hän myös jaksaa usein ihastella sitä, kuinka hyvin ihmiset pysyvät Mattilassa töissä. Vaihtuvuutta ei kauheasti ole.

”Nämä ihmiset ovat monitaitoisia ja esimerkiksi alakerrassa tuotantopuolella kaikki osaavat tehdä melkein kaikkea. Oma työni on sinänsä helppoa, sillä työntekijöiden ammattitaito on niin hyvä”, kehuu Veijo.

Veijo tuntee talon kulttuurin, tavat ja säädökset kenties paremmin kuin kukaan. Mies on myös Mattilan makkaratuotteiden pitkäaikainen fani ja kuvailee itseään lihansyöjäksi. Joka päivä tulee syötä jotakin Mattilan tuotetta. Riippuu ehkä vähän päivästä, mikä on Veijon mielestä paras, mutta grillimakkara ja lenkki ovat miehen kestosuosikkeja hyviä. Vapaa-ajalla mökillä grillissä puolestaan kassler toimii täydellisesti.


TAITEILIJA-VEIJO


Jos Veijon työpäivistä puuttuu kaavamaisuus, niin työpäivän jälkeen nimenomaan tietyt rutiinit pitävät miehen tikissä, sillä Veijo etenee neljänä arkipäivänä töistä suoraan kuntosalille. Tunnin hikoilu katkaisee päivän hienosti. Pää tyhjenee.

”Se on hieno tunne, kun siinä katkaisee tämän työn. Siellä ei tule ajateltua oikeastaan mitään muuta kuin sitä treenaamista. Sen jälkeen onkin mukava lähteä seuraavaan harrastukseen eli kotio ja koiran kanssa pihalle.”

2,5-vuotias australianpaimenkoira Armi tunteekin isäntänsä liikkeet usein paremmin kuin isäntä itse. Aamulenkki avaa päivän ohjelmiston ja sitten kun Veijo on syönyt aamupuuronsa ja lusikka kolahtaa tyhjälle lautaselle, siirtyy Armi odottelemaan isäntäänsä kylpyhuoneeseen. Koira tietää, että seuraavaksi isäntä pesee hampaansa ja lähtee työmaalle.

Aika ei käy Veijolla pitkäksi. Työpäivän, kuntosalin ja koirarutiinien jälkeen mies menee usein mökille hääräämään. Hän tykkää käsillä tekemisestä, josta hyvänä esimerkkinä on itse remontoitu mökki.

”Sellaista pikkuhiljaa tekemistä”, kuvaille Veijo.

Veijo rakastaa tehdä taidetta. Öljyväreillä maalaaminen on oiva tapa rentoutua ja viime aikoina mies on tehnyt myös reliefejä, erilaisista esineistä koostuvia teoksia. Kun taiteen tekemiseen syventyy, katoaa ajantaju ja tunnit vierähtävät huomaamattomasti kuin hujauksessa. Veijolla on ollut nuorempana taidenäyttelyitä ja hän toivoisi saavansa pitkästä aikaa jälleen omia näyttelyitä.

”Taiteen tekeminen on välillä jäänyt taka-alalle, kun ei ole ollut aina aikaa. Kaikenlaista tässä on vireillä, mutta eipähän käy ainakaan aika pitkäksi”, naurahtaa Veijo.

Aikaansaava ja monitaitoinen mies. Kaiken tämän lisäksi Veijo tykkää lähteä pari kertaa vuodessa auringon perässä ulkomaille lomareissulle. Espanja ja Kreikka ovat pitkäaikaisia suosikkeja, ja haaveissa siintää matkustaa vielä joku päivä Kaliforniaan ihmettelemään, että mitä kaikkea siellä onkaan.

Mattilan väellä on Veijolle yksi sana: kiitos!



Seuraava »