Keijon tarina






Edessäni istuva mies on ystävällinen ja lämmin. Puhuessaan hänen kätensä liikkuvat ja silmät hymyilevät. On kuin koko hänen olemuksensa kertoisi tarinaa ihmisestä, joka tietää elämän värisävyjen vivahteet.

Jos Keijoa kutsuisi tekijäksi, olisi se kehuksi tarkoitettu. Miehen pitkäjänteisyydestä kertonee taival, jonka hän on työnsä nimissä kulkenut: kuluneen vuoden helmikuussa hän vietti kahdettakymmenettäkahdeksatta vuosipäiväänsä työnantajansa Mattilan leivissä. Pitkä matka on tarjonnut tehtäviä aina lähettämöstä keittiömestariksi ja tuotekehityksen kautta myyntimieheksi.

”Ainahan sitä pääsisi pois. En vain ole ymmärtänyt lähteä” Keijo hymyilee.

Hetkeä myöhemmin hän kuvailee suhdettansa työhön lempein sanoin. Tämä työpaikka on hänelle merkittävä osa elämää, puhuttiin sitten arjesta tai vuosiluvuista.

Matka tähän hetkeen, Ylöjärveläisen yrityksen yläkerran puupöydän äärelle, on kuljettanut säkeitään tarinan jokaisessa merkityksessä. Keijo on kulkenut tiensä meriltä maihin, erilaisiin ravintoloihin ja tehtäviin, jopa Pirkanmaan keittiömestareiden puheenjohtajaksi. Vastuutehtäviä on monenlaisia. Mutta ei Keijo niillä viitsi retostella, tärkeintä on se, missä ollaan nyt. Vastikään hän rakensi itse itsellensä talon. Pian jatketaan saunalla.




Keijoa kuunnellessani pystyn näkemään päättäväisyyden arvon. Tekijä on tekijä. Sellainen ihminen, joka ei mukise ja siirrä vastuuta aina toiselle. Tekijä tekee itse ja siksi tekijä saa asiat valmiiksi. Näkee edessänsä jotakin konkreettista, talon, saunan tai uuden tuotteen.

Keijo tuntee Mattilan lihat ja pystyy seisomaan jokaisen tuotteen takuumiehenä. Kun hän keksii idean, hän kirjoittaa sen ylös.

”Tärkeimmät ideat tulevat asiakkailta, sillä ne ovat tarpeita. Siksi ne ovat hyviä. Niitä kuunnellaan ja niitä tehdään ja toteutetaan”

Keijo edustaa sitä ikäryhmää, joka muistaa laman ja sen vaikutukset työntekoon. Asiat eivät koskaan ole itsestäänselvyyksiä. Historiaa sivutessaan hän on kuitenkin rehellinen ja muistaa myös asioiden nurjat puolet. Se on poikkeuksellista. Moni haluaa muistella vain onnistumisia.

Keijo kertoo työtehtävistä, jotka ovat menneet pieleen inhimillisten erehdysten vuoksi. Hän kuitenkin summaa jokaisen ajatuksensa lohdullisesti: virheestä opitaan, tehdään paremmin. Jos epäonnistutaan, kokeillaan toista tapaa. Opitaan. Ja jos tulee lama, niin sitten aloitetaan alusta.

”Kunhan liha on hyvää, niin homma toimii”

Se on loistava ohje.




Keijon tarinat eivät ole vain ilmassa helisevää puheensorinaa. Päinvastoin. Ne ovat otoksia oikeasta elämästä. Rehellisiä ja elämänmakuisia. Sellaisia kuin täällä työskentelevät ihmisetkin. Siksi Keijon kertomukset ovat osa Mattilalaista identiteettiä. Hänen elämänsä inhimilliset käänteet koskettavat, sillä ne kertovat tavallaan meistä jokaisesta. Elämällä on aina sävynsä. Siksi me kuulemme ja kerromme tarinoita myös tosillemme. Kertomukset elävät meidän mukanamme.

Keskiviikkoinen aamu kulkee edemmäksi Keijon palatessa menneisiin. Kerran jouduttiin merionnettomuuteen. Siitä selvittiin. Toisella kerralla lähti näkö silmästä. Siitäkin selvittiin. Jokainen kertomus on pala elämää. Niissä on säröjä ja voimakkaita liitoskohtia. Aivan kuten elämässä kuuluukin olla.

Kuten tiedetään, ei elämä koskaan ole täysin staattista. Siinä on sävynsä ja vauhtinsa. Keijokin harrastaa moottoripyöriä. Ei kuitenkaan sovi vääntää veistä haavassa. Moottoripyörä on nimittäin nyt osissa, sillä pyörä oli taloa rakentaessa parempi vaihtaa traktoriin.

”Se on käytännöllisempää” Keijo selittää.




Keijo viihtyy Mattilassa. Työkaverit ovat ystäviä. Perhettä.

Ja kun Keijo kertoo työstään, tuntee kuulija ylpeyttä siitä, että on saanut vierailla Mattilan kaltaisessa paikassa. Nämä ihmiset todella arvostavat ja vaalivat toistensa olemassaoloa. Heille työnteko ei ole rutiinien suorittamista, vaan arvokasta jäljen jättämistä.

”Parasta täällä ovat ihmiset. Täältä on karsittu turha byrokratia pois. Tämä on perhe, jonka kanssa tehdään töitä. Meidän tehtävä on tuottaa tuotteita, joita muut eivät tee.”

Keijon vastaus on kaunis muistutus siitä, miksi inhimillisyys voittaa aina kaupallisuuden.

Siksi minä kysyn Keijolta, saanko tulla vielä uudestaan häntä tervehtimään. Hymyillen hän vastaa myöntävästi.

Kotiin palatessani mietin niitä osaajia, jotka ovat omin hartiavoimin raivanneet suomalaista käsityötä ja teollisuutta eteenpäin. He ovat rehtejä ja reiluja, luotettavia kavereita, joille työnteko ei ole pelkkä palkkalapun tuotos. He ovat Keijon kaltaisia ihmisiä. Kauttaaltaan hyviä, toisiansa kunnioittavia ihmisiä, jotka tekevät ja näkevät asioiden liikkeen alusta loppuun asti. He ovat ystäviä ja työkavereita, menneisyyden muistajia ja tulevaisuuteen katsojia. Sellaisia, jotka jättävät maailmaan jälkensä.

He ovat sisukkaita ja päättäväisiä, vievät asiat loppuun asti.

Muistan, kuinka Keijo kertoi talonsa valmistumisesta:

”Nyt kun ollaan sisällä, voidaan nauttia valmiista”

Ja minä muistan, kuinka hän hymyili sen sanoessaan.


Koko Mattilan väki onnittelee tänään Keijoa, hänen 56-vuotissyntymäpäivänänsä! Sinä olet meille tärkeä ystävä.