Hei ystävä!






Uskon vakaasti siihen, että näkemään oppii vain katsomalla sinne, minne ei yleensä katsoisi. Sama pätee seikkailemiseen: ihmeellisiä asioita sattuu, kun menee paikkoihin, joihin ei yleensä menisi. Tarinoita ei tarvitse etsiä, ne ovat kaikkialla.

Minun nimeni on Linda. Olen kirjoittaja ja ihmettelijä, varovainen, mutta sitäkin itsepäisempi seikkailija. En mieli kauas ja siksi ihmettelen maisemaa lähellä: hyppään tahallani väärään linja-autoon, myöhästyn oikeasta bussista ja ajan junalla asemalle, jonka puuportailla en ole ennen seissyt. Toiset pitävät sitä ajanhukkana, minä itse näen sen tarinoiden nuuhkimisena. Vaikka monet päivät ovat vain päiviä muiden joukossa, elää ilmassa aina kepeän varma jännitys, joka muistuttaa: mitä tahansa saattaa tapahtua.

En siten ihmettelyt laisinkaan sitä, että eräänä helmikuun aamuna seisoin Ylöjärveläisessä tienristeyksessä. Minulla nyt vaan on tapana sattua eriskummallisiin paikkoihin. Tehdasalueiden karu veistoksellisuus miellyttää minua, sillä lapsuudenmaisemissani seurattiin metsän ylle kohonneita puhelinlinoja ja kuunneltiin paperitehtaan jylinää.

Tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Konstailemattomat, karun kulmikkaat pöydät olivat kuin kutsuvinaan ja päätin asettaa tutkimusasemani näille nurkille – ainakin kahvikupillisen ajaksi.











Tein tuttavuutta ravintolan myyjän kanssa, joka yllätyksekseni lupasi päästää minut tutustumaan takaoven takana aukeavaan tehtaaseen. Niin – maltillisella seikkailemisella on toisinaan suuret seuraukset – tulee vain löytää se oikea ovi.

En tiedä kumpi lopulta minua ihmetytti eniten: se, että olin päätynyt nautiskelemaan kasvislautasta makkaratehtaan ravintolaan, vai se, että tuntia myöhemmin seikkailin sokkeloisia käytäviä pitkin lävitse tehtaan, jonka touhukkaassa aamussa työntekijät valmistivat tarkkaa käsityötänsä. Löysin avaruussukkulan ja savusaunan ja näin, kuinka ideasta valmistuu aivan oikea tuote, joka myöhemmin pakataan rekan kyytiin.











Jos kirjoittaminen on näkemistä, olen minä pyrkinyt ottamaan oppini kirjaimellisesti. Siksi hetkeä myöhemmin minä löysin itseni tilanteesta, jossa aamupäivän jo loistaessa istuin tämän ravintolan nurkkapöydässä kirjoittamassa ensimmäistä merkintääni tähän blogiin.

Olen päättänyt lähteä eriskummalliselle matkalle. Tutkiskella ja ihmetellä, kuulostella ja katsella. Olla tässä ja oppia näkemään. Pidän teidät ajan tasalla – kirjoitan kirjeeni täältä, minne en olisi vielä hetkeä sitten voinut aavistaa eksyväni.

Pysykää mukana –
tämä on vasta tarinan alku.